(Biomassat kiertoon Koillismaalla -hanke on tuottanut informatiivisen julkaisusarjan hankkeen tuotoksista ja raporteista).
ProAgria Pohjois-Suomen osatoteutushankkeessa Biomassat kiertoon Koillismaalla selvitettiin, paljonko hankealueen kunnissa on sellaisia peltoalueita, joiden satoa ei tällä hetkellä hyödynnetä ruoantuotantoon, mutta ne ovat tukikelpoisia kasvulohkoja. Näiden lohkojen tavoitteena on esimerkiksi maaperän suojelu ja laatu tai vesiensuojelu, viherlannoitus tai luonnonhoito. Erilaisilla pellon käytön vaihtoehdoilla on erilaiset hoitovelvoitteet, osaa koskee niitto- ja sadonkorjuuvelvoite.
Monilla maaseutualueilla tehdään vuosittain paljon ympäristönhoitotyötä: niitetään perinnebiotooppeja ja muita peltoalueita, raivataan ranta-alueita ja poistetaan vesikasvillisuutta. Näiden toimien tavoitteena on ehkäistä rehevöitymistä, ylläpitää avoimia maisemia ja turvata luonnon monimuotoisuutta. Samalla syntyy kuitenkin merkittäviä määriä viherbiomassaa, joka jää usein hyödyntämättä.
Ympäristönhoidon sivuvirroista on mahdollisuus tuottaa uusiutuvaa energiaa. Biokaasun tuotannossa voidaan hyödyntää monenlaisia orgaanisia materiaaleja. Yksi vähemmän hyödynnetty raaka-aine on ympäristönhoidon yhteydessä kerättävä vihermassa. Tällaista biomassaa syntyy esimerkiksi perinnebiotoopeilta, luonnonlaitumilta, ranta-alueilta, vesistöistä poistettavasta vesikasvillisuudesta, tienvarsilta, taajamien viheralueilta, kyläympäristöjen joutomailta ja maatalouden luonnonhoitonurmista, viherkesannoista jne. Kasvillisuuden poistaminen näiltä alueilta on usein välttämätöntä rehevöitymisen ehkäisemiseksi ja maiseman avoimuuden säilyttämiseksi. Kun kerätty biomassa ohjataan biokaasulaitokseen, ympäristönhoidon sivuvirrasta syntyy samalla uusiutuvan energian raaka-ainetta.
Biokaasulaitokset tarvitsevat tasaisesti syötemateriaalia. Monilla maatiloilla biokaasun tuotanto perustuu pääasiassa karjanlantaan, mutta pelkkä lanta ei aina riitä tehokkaaseen energiantuotantoon. Viherbiomassojen lisääminen biokaasuprosessiin voi parantaa metaanintuottoa ja lisätä energiantuotannon tehokkuutta. Samalla maatilat voivat hyödyntää ympäristönhoidon yhteydessä syntyviä biomassavirtoja, jotka muuten jäisivät käyttämättä. Pohjois-Pohjanmaan laajat nurmiviljelyalat voisivat tarjota lisäksi mahdollisuuksia hyödyntää nurmea myös energian ja kierrätyslannoitteiden tuotannossa. Energiakäyttö ei välttämättä kilpaile rehuntuotannon kanssa, sillä biokaasulaitoksissa voidaan käyttää esimerkiksi ylijäämänurmea tai hoitovelvoitteisiin liittyviä nurmialoja.
Viljelijät voivat vaikuttaa maisemaan ja luontoon suunnittelemalla myös omassa hoidossaan olevia lohkoja mahdollisimman vaikuttavasti CAP27 -korvausten piiriin. Peltoalueiden käyttöä määrittelevät pitkälti sekä maatalouden tukijärjestelmän sekä ympäristölainsäädännön ehdot ja kannusteet. Mikäli kasvustosta halutaan niittymäinen, hoidon pääperiaatteet ovat muokkaamattomuus, lannoittamattomuus ja niittoajankohtien suunnitelmallinen määrittely. Tietyillä lohkoilla myös ravinteisuuden vähentäminen kasvuston pois viennillä tai luonnonlaiduntamisella.
Niiton ajoittamisen tavoitteena on saada ei toivotut rehevät lajit niitettyä ennen siementämistä ja vasta lajiston vakiinnuttua niittymäiseksi siirrytään myöhempään niittoajankohtaan. Tässä on tärkeää lajiston tunnistaminen. Mikäli alueella on lintujen pesintää ja poikueita, ne saattavat määrittää hoidon ajankohtaa. Jos peltolohkolla automaattisesti lykätään aina niittoa myöhäiseksi, siitä ei useinkaan pääse kehittymään toivottu niittyelinympäristö. Hoito vaatii siis harkintaa. Niittojätteen poisto alueelta on usein eduksi, jos sille löytyy sopiva hyötykäyttö, kuten esimerkiksi biokaasun tuotanto. Niiton ajoittamisella ja niittokertojen määrällä voidaan päästä toivottuun lopputulokseen, jos maalaji on niukka.
Ympäristönhoidollisten biomassojen hyödyntäminen biokaasutuotannossa tuo mukanaan useita hyötyjä. Kasvillisuuden poistaminen ranta-alueilta ja kosteikoista vähentää ravinteiden päätymistä vesistöihin ja voi parantaa vesistöjen tilaa. Samalla niitto ylläpitää avoimia maisemia ja tukee perinneympäristöjen lajistoa. Biokaasu puolestaan korvaa fossiilisia polttoaineita ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Paikallinen energiantuotanto voi vahvistaa myös maaseudun energiaomavaraisuutta ja luoda uusia mahdollisuuksia yritystoiminnalle.
Tällainen toimintamalli vastaa hyvin myös Euroopan unionin uusiutuvan energian politiikan tavoitteisiin, joissa korostetaan jätteiden ja sivuvirtojen hyödyntämistä sekä resurssitehokkuutta. Ympäristönhoidollinen nurmi tuottaa noin 6–20 MWh biokaasua hehtaaria kohden.
Ympäristönhoidollisten biomassojen hyödyntäminen biokaasutuotannossa yhdistää kaksi tärkeää tavoitetta: luonnonhoidon ja uusiutuvan energian tuotannon. Koillismaan kaltaisilla alueilla tämä voi tarjota käytännöllisiä ratkaisuja luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja energiantuotantoon. Kun ympäristönhoidon yhteydessä syntyvät biomassavirrat saadaan tehokkaammin käyttöön, voidaan samanaikaisesti vähentää rehevöitymistä, lisätä luonnon monimuotoisuutta ja tuottaa paikallista uusiutuvaa energiaa. Samalla vahvistuu myös maaseudun elinvoima ja mahdollisuudet kestävään bioenergiaan perustuvaan talouteen.
Lisätietoja: maisema- ja ympäristöasiantuntija Maarit Satomaa, ProAgria Pohjois-Suomi/ Pohjois-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset,
Lue tulosraportti tästä.
